HUPSIS! Oli näköjään lipsahtanut luonnostekstejä julkaisuun. Muutin ne takaisin luonnoksiksi. Ehkä ne näkevät päivänvalon myöhemmin.
Jotain uutta.
Lueskelin juttuja talouskasvun ja kulutuksen eli käytännössä ympäristötuhon irtikytkennästä. Se ei ole asiantuntijoiden mukaan mahdollista. Kun kulutusta ruvetaan ajamaan alas, samalla työttömyys räjähtää ja hyvinvointivaltion viimeisetkin rippeet tuhoutuvat.
Sitra muotoilee asian näin:
"Sitran selvityksen mukaan kunnianhimoiset päästövähennykset ja talouskasvu on mahdollista yhdistää, eli päästöjen osalta irtikytkentä on mahdollista. Kestävyyskriisin ratkaisu edellyttää kuitenkin myös luonnonvarojen käytön saattamista kestävälle tasolle.
Jos haluamme säilyttää planeettamme elinvoiman, nykymallinen markkinatalous on yksinkertaisesti tullut tiensä päähän. Luonnonvarojen ylikäyttöä on alettava suitsimaan. Tarvitaan kipeästi uudenlaista talousajattelua ja uusia talouden mekanismeja. Nopeasti kehittyvät markkinat edellyttävät muutoksia kulutus- ja tuotantotavoissa, radikaalien uusien teknologioiden kehittymistä, uusia innovaatioita, toimintatapamuutoksia arvoverkostoissa ja uudenlaista osaamista."
Jotta yhteiskunnan vakaus säilyisi, tarvitsemme työtä, joka on yhteydessä ympäristötuhoon sekä työn itsensä että sen luoman vaurauden kautta. Nykyjärjestelmässä on mahdotonta luoda tarvittavia työpaikkoja ympäristöä tuhoamatta.
Norja on rakentanut kansalleen jättimäisen taloudellisen puskurin myymällä öljyä. Samalla se esiintyy ekologisena malliesimerkkinä tuottaessaan sähkönsä päästöttömästi vesivoimalla ja sähköistäessään liikennettään. Öljyn poraamista se ei kuitenkaan kiellä, vaan päinvastoin öljyä etsitään koko ajan lisää ja poraamaan pyritään myös luontoarvoiltaan arvokkaille alueille.
Norjaakaan ei siis kiinnosta pelastaa maailmaa. Sille riittää oman julkikuvansa kiillottaminen. Se myy pahuutta, jonka muut valtiot aktivoivat.
Myöskään Suomi ei jätä hyödyntämättä metsiään tai mineraalejaan, vaikka se tarkoittaisi monimuotoisuuden rapistumista ja vesistöjen pilaantumista. Suomen kaltaisessa korkean elintason demokratiassa ympäristötuholle on vankka kannatus, koska juuri ympäristötuhoa vaalimalla voidaan kasvattaa palkkoja ja edes yrittää pitää kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta.
Suomalaiselle on myös hyvin vieras ajatus, ettei omaisuuden haltija saisi hyödyntää sitä taloudellisesti. Metsänomistajan on vaikea hyväksyä ajatusta, ettei hän saa parturoida omaa omaisuuttaan rahaksi.
En ymmärrä ihmisiä, jotka kuvittelevat, että ympäristöongelmat pystyttäisiin ratkaisemaan nykyisen markkinatalouden sisällä. Mikään elintaso ei ole koskaan ihmiselle tarpeeksi. Norja on äärimmäisen vauras, mutta edes se ei pyri suitsimaan järjestelmän tuhoavaa perustaa.
Köyhemmät maat, joissa ihmisillä ei välttämättä toteudu edes perustarpeet, eivät sitä varmasti tee.
Uskotko oikeasti, että valtiot pystyvät vapaaehtoisesti olemaan hyödyntämättä luonnonvaransa, jotta ympäristö pelastuisi? Myydäänkö Norjasta löydettyä öljyä niin kauan kuin sille vain on ostajia?
Yhteyttä? [email protected]
