Christien suljetun tilan Poirot-dekkareilla on ansioita, jotka kannattaa mainita.

• Ne ovat helppo- ja nopealukuisia. Jos jaksaa keskittyä siihen, kuka puhuu ja missä ollaan, kärryiltä ei tipu.
• Ne eivät sido emotionaalisesti. Murha on sivujuonne. Sillä ei mässäillä tai yritetä herättää lukijassa kielteisiä tunteita. Keskeistä on tutkinnan prosessi.
• Henkilöhahmot ovat pinnallisia ja kuvataan ulkoisen kautta, mutta edustavat kuitenkin erilaisia ihmisryhmiä. Tällaisessa kuvaustavassa lukijalle jätetään mahdollisuus kuvitella sekä ihmiset että ryhmät, joihin henkilöhahmot kuuluvat.
• Lukijan on vaikea päätellä ratkaisua annetun tiedon varassa. Siksi lukeminen on vähän kuin sivusta katsomista. Kun antaa kirjan kuljettaa, mieli rentoutuu eikä tule suotta pinnisteltyä.

Nykymaailma repii mieliä. Media piiskaa ihmisiin tunteita ja kärjistää klikkausten toivossa. Christien Poirot-dekkarit ovat tunneähkyyn erinomaista apua. Ne rauhoittavat ja tarjoavat viihdettä ilman joutavanpäiväistä ponnistelua.

Lukusuositus 4/5.

Loppuun vielä kaksi pätkää kirjasta. Ihan vain siksi, että niissä on minusta paljastettu jotain ihmisen perimmäisestä luonteesta.

-----

-Kuinka kauhea ja juonikas ihminen te olettekaan, monsieur Poirot, Jane sanoi ja nousi tuolistaan. -Teistä ei koskaan tiedä, minkä vuoksi te sanotte mitäkin.

-Se on aivan yksinkertaista. Haluan saada asioita selville.

-Ja teillä tietysti on sitä varten vaikka mitä ovelia keinoja.

-On vain yksi hyvin yksinkertainen keino.

-Mikä se on?

-Annan ihmisten kertoa.

Jane naurahti.

-Entä jos he eivät halua?

-Kaikki haluavat puhua itsestään.

-Niinpä kai, Jane myönsi.

-Sillä keinolla puoskari jos toinenkin ansaitsee omaisuuksia. 

-----

-Kokemukseni mukaan on niin, että keskustelussa jokainen ihminen tulee ennen pitkää puhuneeksi sivu suunsa ja paljastaneeksi itsensä... Jokaisella on pakottava tarve puhua itsestään.