Lieneekö kysymys surumielisyydestäni ja kyvyttömyydestäni keskittyä, mutta kirjan loppu tuntui päälle liimatulta. Alkupuolella henkilöhahmojen ja tapahtumien esittely sujuivat jouhevasti ja lupasivat paljon, mutta loppuratkaisusta jäi puuttumaan massa. Sitä ei neulottu ja nidottu aikaisempaan, vaan se nostettiin aikaisemmin rakennetun päälle ikään kuin lopettamaan kirja. Ehkä kirjoitusprosessissa näin kävikin.

Ennen tätä dekkaria luin muutaman Mari Jungstedtilta. Niitäkin vaivasi päälle liimaaminen. Näin tapahtui sekä juonen että aatteen osalta. Loppuratkaisut olivat irtonaisia ja feminismi perustelematonta. Kirjailija vain tahtoi johonkin väliin sanoa, että miehet tekevät pahoja tekoja vaivautumatta sem kummemmin asian taustoittamiseen tai käsittelemiseen.

Kannustanko lukemaan? Parempaakin (viihde)luettavaa on. 2/5.

Yhteyttä? [email protected]