Sinänsä myönteisen ja kannatettavan naisten aseman parantamisen ja naisten perinteisten roolien haastamisen myötä kulttuuriimme on syntynyt uusia alistavia rakenteita. Yksi niistä liittyy siihen, että nimenomaan naiset ovat alkaneet vaalia toksista maskuliinisuutta, suorittavaa mieskuvaa, jossa mies ei saa olla heikko, herkkä ja epäonnistunut.

Toksinen maskuliinisuus on sanapari, joka lienee vähintään osaksi vieras monille vähemmän koulutetuille naisille. Korkeakoulutetut naiset rakenteen tunnistavat ja tiedostavat ja sitä usein myös vastustavat. Heille on tärkeää purkaa rakenteita. He kertovat, että kyllä mieskin saa olla xxx.

Mutta kun menee deittipalstoille, esimerkiksi Happy Pancakeen, ja klikkaa hakukriteeriksi yliopisto/maisteri/tohtori, niin mitäpä muuta sieltä tulee vastaan kuin toksista maskuliinisuutta. Ei elämänkoululaisille, rahatilanne kunnossa, siisti ulkonäkö, keskustelutaitoinen, ei riippuvuuksia, ei mielenterveysongelmia. Vähemmän menestyneet ja horjuvat älkööt vaivautuko.

On tietenkin selvää, että kun on itse tehnyt työtä ja saanut elämänsä legot läntättyä tukevaksi torniksi, ei siihen halua ketään reppanaa riiputettavaksi. Sitä on kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi kouluja käyneet naiset pelaavat niin avoimesti kaksilla korteilla.

Tunnustan: Pelkään kauniita, älykkäitä ja koulutettuja naisia.

Olen heikko. Hädin tuskin selviän päivästä toiseen. Itsetuntoni ei ole pelkästään pohjassa vaan mudassa, mustavetisen lammen irtonaisten höytyvien peitossa. Ei ole rahaa, ei ainuttakaan ystävää, ei minkäänlaisia tulevaisuudennäkymiä. Ei ole kenellekään mitään tarjottavaa, ei edes itselleni.

Kun vahva ja itsenäinen nykynainen kärkkäästi haastaa miehet ja syyttää heitä eri tavoin pystyvien ja edustavien naisten pelkäämisestä, niin mitäpä minä siihen voin sanoa. On totta, että pelkään kauniita, älykkäitä ja koulutettuja naisia. Miksi en pelkäisi? Tarvitsen huolenpitoa, turvaa, lohdutusta ja syliä. Tarvitsen ihmisen, joka hyväksyy. Ihmisen, joka ei vaadi.

Menestynyt nykynainen ei minua hyväksy. Miksi en pelkäisi häntä? Eikö ihmiselle ole luontaista paeta tilanteita, joissa hänelle osoitetaan oma arvottomuutensa? Eivät koulutetut naiset oikeasti hyväksy heikkoa miestä. He hyväksyvät miehen, joka osoittaa luonteen lujuutta, ryhtiä ja päämäärätietoisuutta ja nousee vaikeuksistaan. Älä jää makaamaan maahan, suorita itsesi ylös, osoita henkinen voimasi. Sitten hyväksyn sinut.

Miehille on tullut lisää rooleja. Omaan makuuni hurmaava persoonallisuus ja tanssija Atte Kilpinen voi olla nuorille miehille esikuva ja ihailun kohde, mutta hän ei pura toksista maskuliinisuutta. Hän edustaa menestystä, kilpailua ja suorittamista eikä lupaa rikkinäisyyteen.

Yhteyttä? [email protected]