Olen katsellut Nelosen sarjaa Burgerimiehet Pohjolassa. Mitä enemmän jaksoja tulee, sitä enemmän ohjelmavirta on pelkkää piilomainontaa. Se ei ole hienovaraista vihjailua vaan avointa paikkojen ja tuotemerkkien esiin nostamista.

En usko strategiaan useamman vuosikymmenen mitalla. Kun katsoja rupeaa olettamaan, että ohjelman sisältö on tuotettu ensisijaisesti mainontaa varten, siitä katoaa samalla sisältö. Mitä arvoa on sisällöllä, jonka tarkoitus ei ole pysyä totuudessa tai kertoa esiintyjien aitoja subjektiivisia kokemuksia?

Jokin osa porukasta innostuu siitä, että ohjelmassa on hyvä pöhinä, mikä valitettavan usein tarkoittaa aikuisten taantumista teinien tasolle, mutta mitä sekasortoisempi maailmasta tulee, sitä enemmän ihmiset odottavat myös viihteeltä rauhoittavaa ja jäsentävää kokemusta.

Kepeys tai viihdyttävyys ei ole synti. Ne täytyy kuitenkin toteuttaa sisällön avulla rehellistä toimittajan työtä tekemällä.

Yhteyttä? [email protected]