Venäläisen Ljudmila Ulitskajan kertomuskokoelmaa on turha selittää. Ei sitä voi.

Aihe on lapset, lapsuuden ilmiöt, lapsen kehitys, lapsuuden hienovireiset tunteet ja julmat sosiaaliset käytännöt.

Kirja täytyy tuntea, aistia, siitä täytyy huvittua, hurmaantua. Sitä täytyy ihailla, ihailla sekä kirjailijan kieltä että suomentajan Arja Pikkupeuran taitavaa suomennosta.

Tämä ei ole viihdekirjojen lukijoille. Suosittelen kirjaa ihmisille, jotka osaavat asettua tunnelman ja hienovireisyyden ääreen. Silloin kirja on lukijalle täysi. Muille se on tyhjä.

Lukusuositus 4/5 edellä mainituin ehdoin.

Yhteyttä? [email protected]