Minulle suositeltiin maksutonta Happy Pancake -deittisivustoa. Kirjautuminen onnistui sujuvasti Facebook-tunnuksilla ja profiilin luominen oli helppoa. Palvelu on käyttäjäystävällinen.

Myös palvelun perusidea on hyvä. Käyttäjät voivat etsiä toisiaan erilaisin kriteerein, näkevät, kuka on käynyt heitä kurkkimassa ja voivat halutessaan kirjoittaa toisilleen nopeasti ja sujuvasti viestejä. Viestilaatikko saisi tosin olla näkyvämpi. Nyt se kätkeytyy häiritsevästi alalaitaan.

Palvelun ongelma on ensiksiksin se, että esittelytekstin pituutta on rajoitettu. Siihen mahtuu tavaraa, mutta kirjoittamisen parhaaksi itseilmaisun muodoksi kokeville tilaa on liian vähän.

Suurin ongelma liittyy kuitenkin siihen, että käyttäjät eivät hyödynnä sitäkään tilaa, joka kirjoittamiseen on suotu. Joissain ilmoituksissa tekstiä ei ole lainkaan, on pelkkä kuva. Useimmissa ilmoituksissa tekstiä on vain muutama rivi.

Miten ihmeessä voisin kiinnostua kenenkään ihmisen persoonallisuudesta, kun näen ainoastaan hänen tiukasti rajatun ja filtteröidyn (kasvo)kuvansa ja tiedän tekstin perusteella, että hän tahtoisi käydä yhdessä iltakävelyillä ja istua sylikkäin sohvalla?

Tätäkö nykyajan deittailu on? Juuri kukaan ei edes yritä antaa persoonallisuudestaan vaan ainoastaan ilmoittautuu valittavien riviin kuvansa julkaisemalla.

Onneksi en varsinaisesti seuraa etsi, ainoastaan kirjoitusseuraa, minkä ilmoituksessanikin kerron. Tulevaisuutta ajatellen kuitenkin hiertää pahasti ajatus kuvakeskeisyydestä. Fyysisellä vetovoimalla on parinvalinnassa suuri merkitys, mutta minusta ensin kuuluu tutustua persoonallisuuteen ja vasta sen jälkeen kokeilla, josko kemiatkin toimisivat.

Kun mennään kemia ja seksuaalinen vetovoima edellä, syntyy suhteita, joissa on perusta seksiin, mutta ei perustaa pitkään parisuhteeseen.

Yhteyttä? [email protected]